|
Nooran matka jatkuu yhä syvemmälle alistumisen maailmaan...
Roolijako: mD/fs
Hakusanat: kipu, pukeutumisen säätely
Osa 5
Oli kulunut kaksi päivää siitä, kun Noora oli tavannut herransa ensimmäistä kertaa. Hän muisteli kotisohvallaan mitä oli tapahtunut. Varsin paljon, siitä ei päässyt mihinkään. Yhdellä ja samalla kerralla Noora oli kahlittu, suukapuloitu ja huputettu, ensimmäistä kertaa elämässään. Samalla kun herra oli antanut hänen totutella omaan peilikuvaansa, herra oli puhunut mitä tuleman pitäisi.
"Olet tarvittaessa lujatahtoinen nainen, mutta enää sinun ei tarvitse olla. Sinulla on myös oma tahto, ja sitä en sinulta voi riistää, sillä juuri oma tahtosi ajoi sinut luokseni. Sinun suurin toiveesi on olla valtani alla, ja toiveesi toteutuu. Omasta tahdostasi olet polvillasi edessäni, ja tulet myös olemaan.
Ajan kuluessa alistumisesi täydellistyy, mutta toistaiseksi sinulla on myös yksityinen elämäsi, jota toki rajoitan ja ohjaan huomattavasti. Vaikka en välttämättä ota sinuun yhteyttä työpäiväsi aikana, ei se tarkoita ettet olisi vallassani.
Velvollisuuksiisi kuuluu myös miellyttää herrasi silmää. Siksi pukeudut haluamallani tavalla ilman poikkeuksia, niin kotona kuin töissä. Laitat hiuksesi miellyttääksesi minua, ja kaikki mitä teet, tähtää minun hyväksyntäni saamiseen. Ymmärrätkö?"
Noora nyökkäsi alistuneesti, toivoen että pääsisi eroon suukapulasta. Kuolan eritys oli tullut yllätyksenä.
"Hyvä. Mitä täällä oloosi tulee, sitä sinun ei tarvitse miettiä. Opetan kyllä kaiken tarpeellisen mitä sinun tulee osata, mikä ei tule olemaan ihan vähää. "
Äänessä kuului hymyä, mikä oli ensimmäinen kerta. Tavallaan se oli helpottavaa.
Tämän jälkeen mies oli ottanut hupun pois, mutta korvannut sen tiukalla nahkahupulla, jossa oli vain nenänreiät.
"Kerroin sinulle että käytät luonani aina huppua. Ja tuon suukapulan tulet kokemaan vielä monesti."
"Perhana", Noora kirosi mielessään. Hänellä olisi paljon totuttelua huppuihin.
"Seuraavaksi puen päällesi korsetin, jota tulet käyttämään aina päivisin. Teetän sinulle mittatilauksena täydellisen, mutta tällä aloitetaan."
Herra irrotti käsi- ja jalkakahleet toisistaan ja nosti Nooran pystyyn. Rinnan alle yltävä korsetti oli mustaa jämäkkää nahkaa ja luut olivat hyvin tukevat. Herra ei kiristänyt sitä kovin aluksi kovin kireälle, mutta tiukalle kuitenkin.
"Se muistuttaa sinua asemastasi päivittäin. Voit kiristää sitä mukaa kun totut siihen."
Seurasi pitkä hiljaisuus, ikään kuin mies olisi miettinyt, olisiko Noora valmis seuraavaan vaiheeseen.
"Aion tuottaa sinulle ensimmäisen kerran kipua. Oletko valmis?"Noora säpsähti ja kiemurteli kahleissaan.
"En... mutta olet herrani, joten luotan sinuun."
"Se on luottamus joka minunkin pitää ansaita.", herra sanoi. "Luottamuksesi merkitsee minulle paljon."
Miehen sanat rauhoittivat, ja Noora valmistautui... Mihin? No, se nähtäisiin.
Noora heräsi muistelmistaan sohvalta ja nousi käydäkseen parvekkeella. Kipu... se oli ollut turhankin vahva ilmaus. Osansa saivat ensin Nooran rinnat. Herra oli käyttänyt jotain terävää neulaa, jolla oli pistellyt hyvin kevyesti, siirtyen välillä pakaroihin, selkään ja käsivarsiin. Enemmän kivun ajatus, kuin kipua itseään. Jollain hän oli myös puristanut nännejä. Se oli tuottanut hieman enemmän tuntemuksia, mutta mies oli äärimmäisen hellä kivuntuottaja. Kyllä sellainenkin oli näköjään mahdollista, ja hupun ansioista jokainen tuntemus oli tullut yllätyksenä.
Noora katseli parvekkeelta merelle. Huomenna hän menisi töihin miehen antamissa vaatteissa. Alla korsetti, varsin antoisan vaikutelman antavat rintaliivit, samaa sarjaa olevat stringit ja mustat stay-upit. Korsettia lukuun ottamatta aika tavallinen vaatetus Nooralle. Päällysvaatteet häiritsivätkin sitten enemmän. Hyvin vartalonmyötäinen musta paitapusero kyllä paljastaisi korsetin tarkkaavaiselle katsojalle. Noora käytti mieluiten housuja, mutta nyt hänen oli laitettava hieman polven yli jäävä nahkainen kynähame, joka hyväili jokaista kohtaamaansa vartalon kaarta.
Mies oli sanonut, että Noora tulisi käyttämään paljon nahkaa, sillä se miellytti herran silmää. Just joo. Mitähän työkaverit sanoisi. Miehet ainakin kuolaisi perään vielä enemmän.
Hän oli kokeillut vaatteita herran määräämien korkosaappaiden kanssa, ja Noorasta oli tuntunut enemmän dominalta kuin orjalta. Olisiko se ollut tarkoituskin? Herrahan oli luvannut vapauttaa hänet epävarmuuden kahleista...
Kaikki tämä tuntui tapahtuvan niin äkkiä. Ja herra oli sanonut alistumisen täydellistyvän. Toivottavasti vähitellen. Noora oli muutaman päivän sisään kokenut enemmän kuin olisi ikinä luullut kokevansa. Kun hän oli lähtenyt herransa luota, tämä oli käskenyt miettiä asioita rauhassa, koska paljon oli tapahtunut lyhyessä ajassa.
Ja sitten herra oli läksiäisiksi suudellut häntä niskaan. Paskiainen, Noora kirosi mielessään. Hän ei ollut värähtänyt minkään suudelman voimasta samalla tavalla. Kuinka tuon jälkeen voisi olla tulematta takaisin. Mies osasi asiansa.
Osa 6
"Tulet luokseni huomenna kello 18. Olet totellut määräyksiäni hyvin, ja olen havainnut sinun nauttivan olostasi antamissani vaatteissa. Eikö ole mielenkiintoista, miten toiselle alistuminen antaa valtaa toisiin ihmisiin?
Kun tulet, olet luonani kaksi yötä. Alistumisesi viedään taas hieman pidemmälle. Tämän puhelun jälkeen saat avata lähettämäni paketin ja totutella joihinkin alistumisesi välikappaleisiin, ennen kuin puen ne huomenna päällesi. Muista tuoda ne mukanasi."
"Kyllä herra."
"Hyvä. Tapaamme huomenna."
"Kyllä herra."
Mies sulki puhelimen
Noora haki laatikon jonka oli jo kaksi päivää sitten saanut. Toisaalta hän ei ollut halunnutkaan avata sitä, peläten sen sisältöä. Toisaalta taas...
Noora avasi laatikon ja kaivoi ensimmäisen esineen ulos. "Joku pumppu tässä on..." Vähän aikaa käänneltyään hän älysi: suukapula. Pumpattava suukapula kaiken lisäksi. "Enpä taidakaan vielä kokeilla."
Seuraavana tuli esiin lateksia. Alushousut joissa on kaksi tappia. Näitä Noora oli nähnyt joskus netissä. Tanssihousut tai jotain. Anustappi hieman hermostutti. Muuten Noora olisi kokeillut niitä saman tien.
Ja viimeisenä nousi esiin jotain nahkaista jossa oli lappu." Tulet viettämään luonani yösi ja osan päivästäsi tässä, sekä luonnollisesti hupussa ja saamissasi housuissa."
Pienen tarkastelun jälkeen vaate osoittautui pakkopaidaksi, ja tiukaksi sellaiseksi. Siinä oli korkea kaulus, vahvat soljet ja hihnat jotka menivät haarojen välistä. Rintojen kohdalla oli avattavat läpät.
Noora heitti paidan kauhuissaan menemään. Nyt menee liian pitkälle. Hän voi kyllä käyttää vaikka lateksihousuja töissä, mutta että nukkua tuossa kapineessa. Ei ihme että herra halusi antaa pehmeän laskun lähettämällä sen etukäteen.
Noora meni parvekkeelle hengittämään. Ei helvetin helvetti...
Hänen oli pakko myöntää, että korsetin puristus oli ruvennut tuntumaan hyvältä ajan kanssa. Usein hän makasi muuten alasti sohvalla, ja hyväili rintojaan kiristettyään korsettia taas aavistuksen edellisestä päivästä. Hän ei olisi halunnut riisua sitä iltaisin, mutta terve järki oli sentään tallella. Noora huomasi muutenkin hakevansa kiristäviä ja rajoittavia tuntemuksia.
Hänellä oli herran antamat kengät, nyöritettävät saappaat, jotka hän tarkoituksella nyöritti varsin tiukalle. Tunne oli turvallinen. Voisiko pakkopaita olla jotain samanlaista? Hän kuvitteli itsensä herran kuvailemassa tilanteessa. Hänhän olisi kuin suoraan joltain fetissisivustolta karannut. Tai no ei olisi varmasti karannut niissä releissä, mutta kuitenkin.
Mitä hän oikeastaan haki tällä kaikella? Muistuttiko herran hänen unensa miestä?
Kyllä, piru vieköön muistutti. Siis tunne, koska kasvojahan ei unessa näkynyt.
Oliko hän ollut onnellinen tämän viikon?
Oli, erittäin. Myös hämmentynyt.
Luottiko hän herraan?
Kyllä, sitäkin. Nooralla ei käynyt mielessäkään että herra vahingoittaisi häntä.
Mikä siis oli vikana? Nooran aivoista yksi osa huusi:" Se on jumalauta pakkopaita ja huppu kaupan päälle! Tarvitseeko muuta syytä kieltäytyä?"
Ja toinen osa tiesi hänen kuuluvan herransa rinnalle, ja että hän tulisi nauttimaan.
Noora käveli takaisin sisälle, riisui hameensa ja paitansa, kunnes oli alasti korsettia lukuun ottamatta. Kaikki tai ei mitään. Hän otti lateksihousut ja rupesi pujottamaan niitä paikalleen. Hieman liukuvoidetta ensin... Etummainen tappi meni hyvin ja tottuneesti. Takimmaisen upotessa Noora värähteli. Varovasti nyt... Lopulta kumpikin oli paikallaan, ja Noora huokaisi syvään. Kyyneleet valuivat hänen silmistään, mutta ne eivät olleet surun tai pelon kyyneleitä. Ne ovat sellaisen ihmisen kyyneleitä, joka alkaa myöntää oman sisimpänsä tarpeet.
Pakkopaitaa hän ei saisi kiinni kokonaan, mutta takavetoketjun, alaremmit ja kauluksen varmaan kuitenkin. Suukapulaa hän ei nyt laittaisi.
Pitkän pohdinnan jälkeen Noora sukelsi sisään tulevaan nahkaiseen vankilaansa...
Tarinan suunnasta saa tehdä ehdotuksia. En ole varma mihin lähteä. Eli jatkoa seurannee, mahdollisesti.
Trackback(0)
 |
tämän kommentin TrackBack URI
