|
Tässä artikkelissa käsitellään kidutusta, sen menetelmiä ja siinä käytettäviä välineitä. Artikkelissa mainitut uhreille tehdyt asiat voivat aiheuttaa pahaa mieltä tai oloa herkille lukijoille, joten en suosittele tämän lukemista heille. Artikkelin on kirjoittanut Mr Wincent yhdessä Millan asiantuntemuksellisella avustuksella.
Kidutus on tahallista fyysisen ja henkisen kivun tuottamista, jonka tarkoituksena on uhrin rankaiseminen tai pelottelu, tietojen tai tunnustuksen kiristäminen, tai pelkästään kuulustelijan viihdyttäminen. Nykyisellään sitä käytetään myöskin sadomasokistisissa eroottisissa leikeissä, eli sessioissa. Kidutuksen taso voi vaihdella mieltä ja kehoa viihdyttävästä leikkimisestä aina kuolemaan johtavaan väkivaltaan saakka.
Kidutusta on iät ja ajat käytetty useimmissa tunnetuissa kulttuureissa silloin kun on haluttu koventaa rangaistusta tai saada tunnustuksia oikeudenkäynteihin. Kidutusta ei ole koskaan voitu pitää luotettavana tiedonhankintamenetelmänä, koska välttääkseen kärsimyksiä, suurin osa kidutuksen uhreista on ollut valmis tunnustamaan mitä tahansa. Entisaikaan se ei juurikaan vallanpitäjiä haitannut, mistä todistuksena ovat mm. Uuden Ajan alun noitavainot. Vainojen aikana kidutuksella saatiin ilmiantoja, joiden kohteet edelleen alistettiin kidutukselle. Euroopassa kidutus on historiallisesti liitetty usein uskonnolliseen toimintaan, esimerkiksi Espanjan inkvisition kerettiläisjahtiin, jolloin ihmisiä kidutettiin ilman varsinaista syytäkään.
Kidutuksen vastainen sopimus laadittiin vuonna 1987, ja se tuli kansainvälisesti voimaan 1989. Tämä sopimus ei sisällä kidutusta ja muuta kiellettyä kohtelua koskevaa määritelmää, vaan viittaa tältä osin johdannossaan ihmisoikeusyleissopimuksen 3. artiklaan. Sen mukaan ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla. Käyttönimi "kidutuksen vastainen yleissopimus" on jossain määrin harhaanjohtava, ja tämän vuoksi käytetään myös nimeä "huonon kohtelun vastainen sopimus".
Suomi on 1.4.1991 sitoutunut kidutuksen, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun, tai rangaistuksen estämiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen (SopS 17/91). Sopimus on tullut osaksi Suomen oikeutta lailla 463/91, ja asetuksella 464/91. Tälle huonon kohtelun vastaiselle yleissopimukselle on perustettu kidutuksen vastainen komitea valvomaan sopimuksen noudattamista, jonka lyhenne on CPT. Lyhenne tulee englanninkielisistä sanoista "Committee for the Prevention of Torture and Inhuman or Degrading Treatment or Punishment", ja se on Euroopan neuvoston alainen elin, joka valvoo vapautensa menettäneiden oikeuksia ja kohtelua neuvoston jäsenmaissa.
Kansainvälistä kidutusten uhrien päivää vietetään vuosittain 26. kesäkuuta.
Olen tässä artikkelissani jakanut aiheen kahteen osioon: Kidutusmetodeita ja Kidutusvälineitä.
Yleensä kidutus jaetaan fyysiseen ja henkiseen kiduttamiseen, ja ensimmäisessä osiossani syvennytään kidutusmetodeihin, joita käytetään tai on käytetty enimmäkseen henkistä kärsimystä tuottavissa kidutuksissa ja tunnustuksen saamisessa tahdonlujuus murtamalla. Erilaisia kidutusmenetelmiä ja metodeja on aikojen saatossa käytetty lukuisat määrät, ja niissä käytettyjen laitteiden ja menetelmien kehittämiseen on uhrattu aikaa ja vaivaa, mutta mitään sen erikoisempia välineitä ei kidutukseen välttämättä tarvita. Antiikista kuuluisia kidutusmenetelmiä olivat syöttäminen villipedoille, ja kidutettavan erilaiset lävistykset metallipiikeillä, kuten esimerkiksi ristiinnaulitseminen. Ristiinnaulitseminen ei tappanut tuomittua verenhukalla, vaan käsivarsiin kohdistuva veto salpautti hengityksen, ja ihminen kuoli hapenpuutteeseen. Joissakin tapauksissa jalkojen alle laitettiin tuki, joka helpotti hengittämistä hiukan, mutta vastaavasti pidensi kidutetun kärsimyksiä.
Eri sodissa on syyllistytty monenlaisiin julmuuksiin ja vihollisia on kidutettu usein pelkästään vihan vuoksi. Yleisinä keinoina ovat olleet mm. sähkön käyttö (sähköshokit), kemikaalit (esim. saippua) ja hapot käytettyinä kehon herkkiin kohtiin, sukuelimiin tai ruumiinaukkoihin. Näihin palataan myöhemmin artikkelissa.
Kidutusmetodeja:
Piekseminen on ehkä yleisin kidutuksen muoto, jossa uhria lyödään, potkitaan tai muulla tavalla fyysisesti vahingoitetaan. Tuotetulla fyysisellä kivulla on tarkoitus murtaa uhrin tahdonlujuus ja saada uhri tunnustamaan taikka muuten tekemään jokin komennettu teko. Erään raportin mukaan uhri riisuttiin täysin alasti ja hänet vietiin huoneeseen, jossa oli kaksi koulutettua koiraa ja kaksi poliisia. Koirat oli opetettu hyökkäämään heti, jos uhri liikahti. Poliisit hakkasivat uhria, ja kun hän yritti väistää, koirat hyökkäsivät tämän kimppuun purren ja repien käsistä ja jaloista.
Kuristaminen on teloitus- tai kidutusmenetelmä. Kuristamisessa käytetään esimerkiksi Garrottea (tästä tarkemmin myöhemmin) tai hirttoköyttä, tai narunpätkää jolla teloittaja kuristaa teloitettavan käsivoimin tai konetta apunaan käyttäen. Paljain käsin kuristettaessa kaulavaltimo puristuu jonka seurauksena aivojen verenkierto pysähtyy ja henkilöltä lähtee taju jo muutaman sekunnin kuluttua, jos kuristamista jatketaan, hän kuolee. Yleensä teloituksessa hirttämällä uhrin niska katkaistaan pudottamalla hänet riippumaan kaulastaan köyden varaan. Uhrin kaulaan voidaan laittaa myös hirttoköysi, jota kiristetään juuri sen verran, että uhri kykenee kannattelemaan itseään varpaillaan seisoen. Pidemmän ajan kuluttua uhri joutuu ponnistelemaan ankarasti kyetäkseen hengittämään.
Hukuttaminen on yksinkertainen kidutusmenetelmä, jossa uhrin päätä painetaan veden alle, kunnes tämä on hukkumaisillaan. Uhri voidaan elvyttää käsittelyn uusimiseksi useita kertoja.
Vesikidutus on hukuttamista jäljittelevä vuosisatoja vanha kidutusmenetelmä. Menetelmässä kiinnisidotun kuulusteltavan pään päälle kaadetaan vettä, mikä aiheuttaa hukkumisrefleksin. Yhdysvaltain CIA:n käyttämässä waterboarding-menetelmässä kuulusteltava sidotaan hieman kallellaan olevan lankun päälle jalat pään tasoa korkeammalle, ja pään päälle sidotaan kangas minkä päälle kaadetaan vettä. Tunne tukehtumisesta johtaa oksentamisrefleksiin ja voimakkaaseen hukkumisen pelkoon. Menetelmä ei aiheuta välttämättä pysyviä ruumiillisia vammoja. Kokeissa CIA:n agentit, joilla tekniikkaa kokeiltiin, kestivät käsittelyä keskimäärin 14 sekuntia. Monet ihmisoikeusryhmät ovat arvostelleet waterboardingia ja kutsuneet menetelmää kidutukseksi.
Painevesi-kidutus on ollut käytössä mm. Etelä-Amerikan diktatuurien vankiloissa. Uhrit suljetaan häkkiin tai kahlitaan, jonka jälkeen heitä ruiskutetaan paloletkuilla. Uhrit palelevat ja vedenpaine aiheuttaa usein ruhjeita. Kiinassa kidutetaan poliittisia vankeja kastelemalla heitä vuorotellen erittäin kylmällä ja kuumalla vedellä. Vaikka näkyviä palovammoja ei syntyisikään, uhrit kärsivät suuria tuskia lämpötilaeron vuoksi.
Raiskaus, eli väkisinmakaaminen on sukupuoliyhteyteen pakottamista. Yleensä raiskaukseksi on käsitetty vain naisen tai tytön pakottaminen vasten tahtoaan seksuaaliseen kanssakäymiseen miehen kanssa. Nykyaikana raiskauksen uhriksi voidaan määritellä myös mies tai poika, ja tekijäksi myös nainen tai tyttö. Tekijän ja uhrin ei tarvitse olla keskenään vastakkaista sukupuolta, vaan myös homoseksuaalisia raiskaajia on olemassa. Kidutusmenetelmänä raiskaus on yksi raaimmista henkisistä kidutuksista.
Sana raiskaus merkitsi alun perin pilaamista ja turmelua. Raiska tarkoitti erilaisia pilalle menneitä esineitä ja ihmisiä. Vanhassa kielenkäytössä avioliitossa olevan naisen makaaminen oli naisen pilaamista, eli raiskaus, riippumatta siitä, tehtiinkö se väkisin, vai oliko kyseessä avioliiton ulkopuolinen suhde.
Eräs yllättävä kidutuksen muoto on veren pakko-ottaminen. Tämä toimenpide heikentää kidutettavaa fyysisesti ja aiheuttaa siten uhrille tuskastuttavia olotiloja, ja tätä toimenpidettä käytetään usein toisien kidutusmuotojen rinnalla.
Sahaaminen on historiallinen kidutus- ja teloitusmenetelmä. Tuomittu ripustettiin roikkumaan jaloistaan ja hänet sahattiin kahtia jalkovälistä alkaen. Koska tuomittu roikkui ylösalaisin, aivot saivat verta eikä hän kuollut verenhukkaan. Uhri saattoi säilyä hengissä ja tajuissaan, kunnes saha rikkoi alavatsan suuria verisuonia, joskus pitempäänkin. Aasian maissa sahaamiskidutus suoritettiin uhrin ollessa pystyasennossa, jolloin uhri kuoli huomattavasti nopeammin.
Nylkeminen ja silpominen ovat kiduttamisen muotoja, joissa ihoa leikataan tai revitään irti ruumiista. Intiaanien käyttämä päänahan irtileikkaaminen on yksi tämän kidutusmuodon variaatioista ja se tehtiin usein uhrin ollessa vielä hengissä ja tajuissaan. Tästä peraatiosta on useita ihmisiä selvinnyt hengissä ja historia tietää eräänkin tapauksen, jolle nylkemisestä jäi elinikäinen harmi, päänahan menetyksen ohessa. Hänen otsanahkansa nimittäin valahteli jatkuvasti silmien eteen.
Tikkujen työntäminen kynsien alle on vanha kidutusmenetelmä, jossa ihminen pidetään aloillaan ja varsinkin hänen kätensä sidotaan paikoilleen. Kynsien alle työnnetään teräviä puu-, metalli- tai jopa lasitikkuja. Menetelmä, kuten muutkin kidutuskeinot, on kivulias, ja tikkujen käyttö voi saada kynnet irtoamaan kokonaan. Pahimmillaan tulehdus leviää niin pitkälle, että sormi tai varvas on amputoitava. Menetelmää on käytetty ainakin 1600-luvulla. Sadomasokistisissa kidutuksissa kyseisiä esineitä työnnetään myös uhrin sukupuolielimiin.
Sormien ja varpaiden kynsien, sekä hampaiden irtirepiminen pihdeillä tai tongeilla on usein käytetty kidutus- ja rankaisumuoto.
Ruoskiminen ja ruoska on rankaisu- tai kidutusväline, jota on käytetty jo muinaisten korkeakulttuurien ajoilta lähtien. Myös eläinten ohjastamiseen tarkoitettuja pitkiä piiskoja kutsutaan ruoskiksi (valjakkoruoskat, härkäruoskat). Ruoska on yleensä valmistettu nahasta.
Englannin laivastosta kertovissa kirjoissa ja novelleissa mainitaan usein, että purjelaivakaudella, eli 1500 - 1800 luvulla ruoskiminen oli vakituinen rangaistus. Tuolloin käytettiin "yhdeksänhäntäistä kissaa", joka oli hamppuköydestä valmistettu rangaistusväline. Ruoska valmistettiin purkamalla hamppuköysi, joka oli punottu yhdeksästä ohuemmasta narusta. Tässä muodossa ruoskan isku ei aiheuttanut vakavia vammoja, joten sitä käytettiin enimmäkseen lieviin rangaistuksiin. Kovemmissa tapauksissa piiskan naruihin sidottiin lyijypainot, jolloin useampi ruoskan isku aiheutti jopa kuoleman. Ruoskiminen tapahtui koko miehistön nähden, jolloin saavutettiin suurin mahdollinen pelotevaikutus.
Ruoskia käytetään myös sadomasokistisessa erotiikassa joko toiminnan välineinä tai rekvisiittana. Erilaisia ratsupiiskoja käytetään ruoskan tavoin piiskaamiseen
Nykyään on käytössä myös sähköruoskia. Sähköruoska on taskulamppua muistuttava sähköinen, pääasiassa karjanohjauksessa käytetty laite. Sähköruoskassa on katkaisimella ja tehonsäätimellä varustettu kahva ja varren päässä kaksi metallista kosketuspintaa. Usein virranlähteenä ovat paristot, vaikka myös verkkovirralla toimivia versioita on kehitetty.
Sähköruoskia on käytetty yleisesti myös kidutusvälineenä. Kun sähköruoskan kosketuspinnat painetaan uhrin kehoa vasten ja sähkö kytketään, sähkövirta kulkee kosketuspintojen välillä aiheuttaen (voimakkuudestaan riippuen) kipua ja mahdollisesti palovammoja. Useimmat sähköruoskat yltävät myös vaatteiden läpi ja paljaaseen ihoon ne aiheuttavat selvästi näkyviä jälkiä. Sähköruoska on "turvallinen", sillä sen sähkövirta ei ulotu syvälle kudoksiin. Se voi kuitenkin aiheuttaa sydänpysähdyksen suoraan sydämen kohdalla selässä tai rintakehässä käytettynä. Sähköruoskia on väitetty käytettävän jopa uhrin suuhun tai sukupuolielimiin. Varsinkin Tiibetin vuoristoaluelta on kulkeutunut uutisia, missä paikallisia nunnia on kidutettu niin, että heidät on ensin pakotettu riisuutumaan alastomiksi jonka jälkeen heidän sukuelimiin ja jopa suuhun on annettu sähköiskuja sähköruoskilla.
Amnesty International on vaatinut länsimaita, varsinkin Yhdysvaltoja ja EU:ta, kieltämään kidutusvälineiksi luokiteltujen sähköruoskien, karjapiiskojen ja sähköaseiden viennin koska niiden käyttö tiedetään yleiseksi monissa Lähi-idän valtioissa, Tiibetissä ja Kiinassa. Eräissä maissa sähköruoskia ja karjapiiskoja väitetään käytetyn jopa mellakantorjuntaan.
Kepitys eli caning on ruoskintaa ja piiskaukseen rinnastettava kidutus ja rankaisumuoto. Vanhanajan kansakouluista on levinnyt paljolti tarinoita siitä, miten opettaja rankaisi oppilasta komentamalla laittamaan sormet pulpetille ja napauttamalla niihin sitten karttakepillä. Totta tai tarua, niin kipeää se on ainakin tehnyt.
Poltinraudat ja tuli on vanha kidutusmenetelmä. Tässä kidutusmenetelmässä kidutettua ihmistä kosketellaan tulessa kuumennetulla raudalla iholle. Kidutetuksi joutuivat aikanaan muun muassa homoseksuaalit, noitavainoista epäillyt, vääräuskoiset ja maanpettäjät. Joitain rikollisia merkittiin polttomerkeillä jonnekin näkyvään paikkaan, jotta muut ihmiset tietäisivät kyseisen henkilön syyllistyneen rikokseen. Yleinen paikka merkitsemiseen oli oikean käden kämmen, josta on muodostunut oikeudessa käytetty tapa nostaa oikea käsi näkyviin valaa vannoessa. Tällä haluttiin varmistaa, ettei valaa vannova ollut ennestään rikollinen. Joskus kidutettujen haavoihin on kaadettu jopa sulaa lyijyä.
Kynttilät ja steariini on lievempi kidutusmuoto tästä ja se on erittäin suosittu sadomasokistisissa yhteisöissä.
Pakkosyöttäminen on ensisijaisesti keino pitää nälkälakkoon ryhtyneet vangit tai orjat hengissä, mutta sitä käytetään myös kidutukseen. Kidutuksena uhrille saatetaan syöttää esimerkiksi ulosteita ja virtsaa. Pakkosyöttöä varten on suunniteltu erityinen metallinen "koussikka", jolla ruoka tai muu haluttu aine saadaan pakotettua kidutettavan nieluun.
Sähköshokki on kidutusmuoto, jossa kidutettavalle annetaan sähköisku. Sähköshokkeja annetaan kiinnittämällä johdot vaikkapa korvalehtiin, sormenpäihin tai varpaisiin, toisinaan myös sukuelimiin. Virtalähteenä on usein käsikäyttöinen generaattori. Usein se on muunnettu vanhanaikaisesta kenttäpuhelimesta. Varsinaiset sähköshokit ovat hyvin lyhyitä ja voimakkaita sähköiskuja, mutta usein käytetään myös pitkäkestoisia ja matalajännitteisiä shokkeja.Uhrille seuraa sähköshokkikidutuksesta palovammojen ohella usein hermoratavaurioita, jotka harvoin paranevat täysin. Ne puolestaan johtavat helposti henkisten ja motoristen toimintojen heikkenemiseen ja mielenterveysongelmiin Usein sähköshokit aiheuttavat sydänpysähdyksen tai rytmihäiriöitä. Uhrin lihakset kouristelevat sähköshokkien aikana ja niiden jälkeenkin. Tästä seuraa paitsi lihassärkyä myös mustelmia ja jopa katkenneita luita.
Sitominen ja riiputtaminen on kidutusmenetelmä, jossa uhri sidotaan epäsymmetrisiin asentoihin ja häntä riiputetaan paaluista tai katosta. Uhrin kärsimystä lisätään kiinnittämällä häneen lisäpainoja. Painojen sijaan uhriin voidaan kiinnittää vesiastia, joka hitaasti täyttyy uhrin päälle kaadettavasta kylmästä vedestä. Tunnetuimpia tämän kidutuksen käyttäjiä oli Espanjan inkvisitio.
Strappado on eräs riiputtamalla suoritettu kidutuksen muoto, jota ovat käyttäneet muun muassa vietnamilaiset. Strappado on kidutusmenetelmä, jossa uhrin kädet sidotaan alakautta selän taakse ja häntä riiputetaan ranteistaan tai joskus lievemmässä muodossa olkavarsistaan. Toisinaan uhria pudotellaan köysien varaan, jolloin olkapäät menevät sijoiltaan tai solisluut murtuvat. Strappado on keskiajalla nimetty ja vielä nykyaikanakin yleinen kidutusmenetelmä. Varsinkin Etelä-Vietnam käytti strappadoa vankien kuulusteluun Indokiinan sodan aikana (1954 - 1975). Tämä kidutus voi olla joko pitkäkestoista ja lievää, tai erittäin nopeaa ja tuskallista. Kidutusmuoto tunnettiin jo keskiajalla, mutta sitä on käytetty myös nykyajan konflikteissa.
Toinen etelävietnamilaisten käyttämä menetelmä on uhrin riiputtaminen jaloistaan pää alaspäin nuotion yllä jolloin nuotion kuumuus nousee riiputettavaan uhriin ja liekkeihin heitetään joskus chilipippurijauhetta joka saa aikaan hirvittävää polttavaa tunnetta ja sankkaa kitkerää savua joka kirveltää uhrin silmissä.
"Perhonen" oli Chilessä yleinen kidutusmenetelmä, jossa uhrin kädet ja jalat sidottiin yhteen selän taakse ja häntä riiputettiin niistä. Samalla häntä piestiin, poltettiin kynttilällä tai hänelle annettiin sähköshokkeja tai sähköruoskaa.
Japanilaisessa sidonnassa erilaisiin asentoihin pakotetun uhrin raajoihin, vartaloon ja sukupuolielimiin sidotaan karkeita köysiä ja hänet pakotetaan tavallaan kiduttamaan itseään: tunteja liikkumatta oltuaan ja köysien estäessä verenkiertoa uhri saa kramppeja ja vapinoita. Jokainen liike tuottaa lisätuskaa uhrin jäykistyneissä lihaksissa köysien kiristyessä ja hiertäessä. Uhrin henkistä tuskaa lisäävät hänen turhat yrityksensä pysyä liikkumatta tai hänen joutuessaan ponnistelemaan köysien vääntäessä tai kiskoessa. Jos uhri alkaa sinertää tai menettää tajuntansa, kidutus keskeytetään. Aika ja toistaminen ovat olennaista japanilaisessa sidonnassa: kidutusta toistetaan useiden päivien ajan. Japanilainen sidontataito on kehittynyt vuosisatojen aikana ja on nykyään erittäin suosittua mm. näytöksissä.
Sitomisessa voidaan käyttää myös bambu- tai puukeppejä. Sidottua voidaan kutittaa pehmeillä harjaksilla tai hänen iholleen voidaan tiputtaa kynttilästä steariinia. Hänet voidaan myös pakottaa orgasmiin, jolloin uhrin on joko pysyttävä paikoillaan tai sitten hän liikkuu ja kärsii köysien tuottamasta tuskasta. Japanilaista sidontaa on sovellettu erityisesti naisiin, joita feodaalisen Japanin sisällissodissa ja valtataisteluissa kaapattiin panttivangeiksi tai nöyryytettiin läheistensä edessä.
Valvottaminen on ehkä kaikkein tehokkainta kidutusta, sillä se aiheuttaa paitsi fyysistä ja henkistä kärsimystä, se myös heikentää uhrien harkintakykyä. Näin heidät saadaan helposti murtumaan henkisesti ja tunnustamaan tai kertomaan mitä tahansa. Kun ihmistä valvotetaan tarpeeksi kauan, vastustuskyky heikkenee ja yleisin kuolinsyy on jokin tulehdustauti. Uhria valvotetaan piikittämällä, kutittamalla sekä pahoinpitelemällä.
Myös erilaisilla valo- tai ääniärsykkeillä voidaan estää vankia nukkumasta. Ärsytys on joko jatkuvaa tai ajoittaista.
Eräissä tapauksissa vankikoppi on muotoiltu teräväksi kartioksi, jolloin uhri ei pysty hakemaan mitenkään hyvää asentoa, missä pystyisi lepäämään, eikä varsinkaan nukkumaan.
Kutittaminen on ihmisen ruumiin koskettelua, jonka tarkoituksena on usein saada henkilö tahattomasti nauramaan. Jalkapohjien, vatsan, kainaloiden ja muiden kutittamiselle herkkien alueiden koskettelu sormenpäillä tai höyhenellä voi aluksi tuntua miellyttävältäkin, mutta jatkettuna siitä tulee tuskallista.Kutittaminen ei tehoa kaikkiin ihmisiin, mutta helposti kutiaville se voi olla todellista kidutusta. Kiinalaiset käyttivät kutittamista vanhan keisarikunnan aikoina yleisesti: uhrin jalanpohjat siveltiin hunajalla tai sokerivedellä, jota vuohet ja lampaat nuolivat. Se aiheutti kovan syyhyn ja usein pahan tulehduksen, sillä karkea kieli rikkoi nahan.
Japanilaiset käyttivät pehmeillä harjaksilla varustettuja siveltimiä tiukasti sidottujen naisten kutittamiseen, jolloin nämä joko kestivät kutittamisen liikkumatta tai muuten karkeat köydet hiersivät ihon pahoin rikki.
Nöyryyttäminen sekä kidutuksena että muuna alistamisena on varsin kulttuurisidonnaista. Sen muotoja ovat sukupuolinen nöyryyttäminen ja muu fyysinen alistaminen, perheeseen, uskontoon, poliittiseen vakaumukseen jne. kohdistuva loukkaus. Kidutuksella on yleensä silminnäkijöitä, joko ihmisiä kiduttajan puolelta tai pakotettuina uhrin puolelta.Pahinta mahdollista nöyryytystä patriarkaalisten kulttuurien miehille on toisen miehen suorittama seksuaalinen hyväksikäyttö tai raiskaus. Vaikka mies olisi hetero ja hänen asenteensa ja näkemyksensä mitä tahansa, hän ei voi fyysisille reaktioilleen ja tuntemuksilleen mitään asiansa osaavan toisen miehen uhrina: mies voi pakottaa toisen miehen erektioon ja orgasmiin. Nöyryytystä tehostetaan tuomalla yksinäinen uhri suuremman miesjoukon - esimerkiksi vartijoiden - eteen. Tunnetuimpia maita miesten seksuaalisen nöyryytyksen käyttäjistä ovat Israel, Turkki, Argentiina ja Yhdysvallat.
Chilen vuoden 1973 levottomuuksien aikaan poliittisia naisvankeja nöyryytettiin seksuaalisesti monilla tavoilla. Erityisesti ihmisoikeusjärjestöt mainitsevat tarkoitusta varten koulutettujen koirien käyttöä naisten raiskaajina: ne nuolivat kahlittujen naisten sukupuolielimiä ja astuivat heitä. Tällainen on vanhakantaisessa etelä-amerikkalaisessa kulttuurissa erityisen nöyryyttävää kohtelua, sillä koiraa pidetään saastaisena eläimenä.
Chilessä operaatio Condorin aikaan naisvankeja "pehmitettiin" kuulusteluja varten sulkemalla heitä alastomina kylmiin vankityrmiin. Lisäksi naisia pakotettiin yleisesti fellaatioon miesvartijoiden tai miesvankien kanssa, toisinaan aviomiesten tai isien kanssa tai heidän katsellessaan. Samaa tapahtui myös Jugoslavian sisällissodan aikana vuosina 1992 - 1995, jolloin häpäistyjen naisten ja heidän sukulaistensa haluttiin pakenevan synnyinseuduiltaan.
Etelä-Amerikan diktatuureissa poliittisia naisvankeja on myös pakotettu katsomaan toisten mies- tai naisvankien seksuaalista nöyryyttämistä ja se on jo saanut monet naiset murtumaan henkisesti ja tunnustamaan melkein mitä tahansa.
Kiinassa poliittisia naisvankeja on annettu pitkään eristyksissä olleiden miesvankien raiskattavaksi ja sillä on uhattu yhä uudelleen, kunnes uhrit tunnustavat halutut asiat.
Yhdysvaltain vangitsemia muslimi-terroristeiksi epäiltyjä on pehmitetty kuulusteluja varten pakottamalla heidät syömään islamin uskon kieltämää sianlihaa tai katselemaan koraanin silpomista, sotkemista ihmisen ulosteilla tai sen sivujen huuhtomista WC-pöntöstä.
Eräs kidutusmuoto on vangin sulkeminen käymälättömään ja juomavedettömään tyrmään. Menetelmän tarkoituksena on pakottaa vanki elämään omissa ulosteissaan ja juomaan omaa virtsaansa. Tämä on tehokas ja humaani kidutusmenetelmä, joka ei vaadi ikäviä ja hankalasti käsiteltäviä kidutuslaitteita eikä epämiellyttävää ruumiillisen kivun aiheuttamista. Se on myös helposti toteutettavissa koti- ja kenttäoloissa. Vankikopiksi voidaan valita esimerkiksi maatilan käyttämättä jäänyt piharakennus, hevostalli tms. ja joissakin tapauksissa vanki on suljettu päiväkausiksi ulkokäymälän jätesäiliöön.
Tälle kidutusmenetelmälle löytyi erään tietolähteen kautta nimikin, "Dreita inni" mikä on muinaisskandinaavinen ilmaus joka tulee sanoista dreita: panna ulostamaan, ja inni: sisällä. Menetelmä olisi muinaisten viikinkien tapa kiduttaa ja nöyryyttää vastustajaa. Tämän nimityksen paikkaansa pitävyyttä en pystynyt varmistamaan muista tietolähteistä.
Kidutusvälineitä:
Kahlitseminen, käsiraudat, jalkapuut, kaakinpuut, polvistuminen teräville esineille.. nämä ovat tuttuja kidutusvälineitä kaikille, mutta joukkoon kuuluu paljon tuntemattomampiakin esineitä. Tässä niistä joitakin.
Kidutusmetodeissa mainittu Garrotte on mekaaninen laite, rautakauluri jota kiristetään ruuvilla kunnes uhri tukehtuu. Viimeiseksi käytössä olleissa laitteissa oli X-muotoinen terä, joka katkaisi tärkeimmän selkäydinhermon. Garrotte voi olla kuolintapana äärimmäisen tuskallinen ja julma ja kiduttaja surmaa uhrinsa halutessaan joko silmänräpäyksessä, tai tuottaen hänelle ensin äärimmäistä kärsimystä. Tämä laite on ollut laajalti käytössä varsinkin Espanjassa, jossa viimeiset kuristustuomiot pantiin toimeen 1970-luvulla Francisco Francon valtakaudella ja niitä jaettiin aivan Francon kauden loppuun asti. Viimeinen Espanjassa kuristamalla teloitettu oli anarkisti Salvador Puig Antich ja hänet kuristettiin Garrottella Barcelonassa vuonna 1974.
Venytyspöytä eli Piinapenkki on kidutusväline, jolla on historian kuluessa ollut monia muotoja. Yksinkertaisimmillaan se on vain puukehikko, jonka kummassakin päässä on köydet, joihin uhri sidotaan ranteistaan ja nilkoistaan. Toisessa tai molemmissa päissä on räikällä varustettu vinssi, jolla uhria venytetään, kunnes nivelet äänekkäästi poksahdellen irtoavat toisistaan. Uhri voidaan myös teloittaa piinapenkissä repimällä raajat kokonaan irti vartalosta.
Teilipyörä eli Teilaus on vanha kidutus- ja teloitusmenetelmä. Teilauksessa uhri sidottiin suurta puista kärrynpyörää muistuttavaan telineeseen ja kaikki raajat murrettiin metallitangolla lyömällä kahdesti tai kolmesti pyörän hitaasti pyöriessä. Uhri saattoi menehtyä verenhukkaan ja shokkiin, mutta yleensä pyöveli surmasi hänet iskemällä aseella päähän ja rintakehään. Teilipyörä on ensimmäinen kielletty kidutusmenetelmä ja se kiellettiin useimmissa Euroopan maissa jo 1700-luvun alussa.
Peukaloruuvi on pieni kidutusväline ja sitä on käytetty usein sodassa. Se ei aiheuta kidutettavalle liikuntakyvyn menettämistä ja on siksi käytännöllinen mm. kuulustelutilanteissa. Peukaloruuvi on yleensä valmistettu puusta tai metallista ja ruuvissa on "pesä", johon sormi asetetaan. Kierrekäyttöinen puristin murskaa sormen tuskallisesti. Myös pähkinänsärkijää ja ruuvipuristinta on käytetty peukaloruuvina.
Iron Maiden "Rautaneitsyt" (myös Rautarouva, rautaleski tai rautaneito) on melko näyttävä kidutusväline. Se on metallista tai puusta valmistettu kaappi, jonka sisäpinnoissa on piikit, jotka lävistävät uhrin suljettaessa kaapin ovet. Uhri elää muutaman päivän kunnes kuolee verenhukkaan. Joissakin rautaneitsyissä oli pohjalla reikä, josta veri pääsi pois, tai avattava luukku, jolla ruumis pudotettiin pois. Erään tarinan mukaan rautaneitoa olisi käytetty niin, että sisälle suljettujen neitojen veri olisi valutettu ammeeseen, jossa kiduttaja olisi lopuksi kylpenyt. Koska ihmisessä on keskimäärin n. 5 litraa verta, kylpemiseen tarvittavan verimäärän aikaansaamiseksi olisi tarvittu vähintään sata surmattavaa ihmistä, joten tarinan paikkaansa pitävyyttä voi jokainen vain arvailla.Vastoin yleistä harhaluuloa rautaneitsyttä ei ole käytetty kidutus- tai teloitusmenetelmänä kovin yleisesti. Se on lähinnä Hollywood-elokuvien luoma väärinkäsitys johtuen laitteen kiehtovasta ja karmivasta ulkonäöstä. Rautaneitsyt kuuluu kuitenkin useiden historiallisten museoiden ja näyttelyiden esinevalikoimaan.
Brittiläinen metalliyhtye Iron Maiden lainasi nimensä laitteen englanninkielisestä nimestä.
Judas Cradle, "Juudaksen kehto" on kidutusväline jota käyttivät väittämän mukaan Espanjan Inkvisitio. Sen toiminta perustuu korokkeen tai tuolin keskelle asennettuun terään, jonka yläpuolella uhria riiputetaan tai hän joutuu riiputtamaan itse itseään käsivoimiensa varassa. Kun käsivoimat ehtyvät, uhri joutuu laskeutumaan terän päälle niin että se aiheuttaa suurta vahinkoa sukupuolielimille ja peräaukolle.Riiputus päkiän varassa on vanha Juudaksen kehdon variaatio, jossa henkilö roikkuu käsistään tai yhden käden varassa, ja hänen päkiänsä on asetettu maassa tai lattiassa olevan tylpän metalli- tai puuvaarnan päälle. Tämä ei edes riko ihoa, mutta aiheuttaa valtavaa kipua. Keski-Euroopassa tämä on ollut sangen tavallinen julkinen rangaistusmenetelmä, jossa rangaistava roikkuu torilla. Tapaa on käytetty myös kuulustelumenetelmänä.
Judas Chair, "Juudaksen tuoli", on tavallinen tuoli, minkä selkä- ja käsinojat, sekä istuinosa on päällystetty piikeillä. Myös reisien ja pohkeiden takana, sekä jalkapohjien alla saattoi olla piikkirivistöjä. Yhdessä tuolissa oli piikkejä 500:sta jopa 1500:aan. Uhri sidottiin remmeillä tuoliin, ja ihoon pureutuvat piikit toimivat "luonnollisina" tuppoina estäen uhria vuotamasta kuiviin liian nopeasti. Tämä menetelmä oli Euroopassa käytössä vielä 1800 - luvun lopussa, ja se lasketaan edelleen yhdeksi maailman julmimmaksi kidutusmuodoksi mitä ihmismieli on keksinyt.
Pear of Anguish, "Tuskan päärynä" menetelmää käytettiin keskiajalla keinona kiduttaa naisia, valehtelijoita, jumalanpilkkaajia ja homoseksuaaleja. Päärynän muotoinen väline työnnettiin joko naisen emättimeen, homoseksuaalin peräaukkoon tai valehtelijan suuhun. Väline koostui neljästä osasta mitkä erkanivat toisistaan kun kiduttaja käänsi päärynän yläosassa olevaa ruuvia. Kiduttaja päätti repikö vain ihoa vai laajensiko päärynän sen suurimpaan asentoon mikä silpoi uhrin. Eri kokoiset ja eri tarkoituksiin olevat päärynät olivat yleensä hyvin koristeellisia, ja ulkoisin tai sisäisin piikein varustettuja.
Espanjalaiset saappaat ovat myös vanha kidutusväline. Espanjalaisissa saappaissa on kaksi saappaan kyljen muotoista palaa, joiden välissä on pitkät kierteelliset tangot ja tankojen päissä kiristyskanget (kuin höyläpenkissä). Saappaita käytettäessä kysyttiin kidutettavalta tunnustusta, ja jos tämä ei tunnustanut, väännettiin tapeista esimerkiksi kierros lisää. Saappaiden sisällä oleva piikit tai nystyrät pureutuivat ihoon ja aiheuttivat kovia kipuja, ja pahimmassa tapauksessa jaloilla ei voinut enää kävellä.
Peine forte et dure tarkoittaa uhrin sitomista pöydälle tai maahan selälleen ja painojen asettamista hänen rintakehänsä päälle. Uhri kokee painon ja hengitysvaikeuksien vuoksi suuria tuskia ja nääntyy samalla hitaasti veden ja ravinnon puutteeseen. Menetelmää on käytetty myös teloituksiin: tällöin painoja lisätään hitaasti useiden päivien ajan, kunnes rintakehä romahtaa kasaan murskaten sydämen, hengitystiet ja keuhkot. Menetelmää käytettiin varsinkin Uuden-Englannin noitavainoissa 1600-luvun alkupuolella.
Scavenger's Daughter, "Ruumiinryöstäjän tytär", on englantilainen kidutusväline. Laite asetetaan kidutettavan kaulaan, sen jälkeen hänet pakotetaan sikiöasentoon, jonka jälkeen vielä kädet ja jalat lukitaan laitteeseen. Laitteen pakottama asento aiheuttaa sietämätöntä tuskaa. Asento aiheuttaa uhrille kovan sisäisen paineen ja verta saattaa purskuta uhrin kaikista ruumiinaukoista ja kiduttaja voi lisätä tuskaa istumalla laitteeseen lukitun päällä tai roikuttamalla häntä köyden varassa. Tämän laitteen kanssa täytyy olla jonkin verran varovainen, koska uhrin rintalasta ja rintakehä saattaa rusentua ja murskaantua, jolloin seurauksena on kuolema.
Kidutusvälineitä on paljolti lisääkin ja tässä joitakin mitä ei tässä artikkelissa esitelty: The Copper Boot, The Brank, Crocodile Tube, The Spanish Spider, Knee Splitter, Lead Sprinkler, The Heretics Fork, The Spanish Tickler/Cat´s Paw, The Head Crusher, Coffin Torture
Trackback(0)
 |
tämän kommentin TrackBack URI
