|
Köysi on loputtoman monipuolinen väline, jonka perusniksit on helppo opetella, mutta jossa riittää jokaiselle haasteita niin paljon kuin niitä kaipaa. Rajat mielikuvitukselle asettaa ainoastaan fysiikka ja ihmisen anatomia, ja niitäkin voi jossain määrin uhmata.
Köyttä voi käyttää kahleiden tapaan rajoittamaan liikkumista, ja subin voi kiinnittää tehokkaasti melkein mihin tahansa. Ranteiden sitominen yhteen selän taakse toki toimii käsirautojen tavoin, mutta köyden lisääminen kyynärpäiden ala- ja yläpuolelle, ja näiden siteiden kiristäminen yhteen tuo juuri ”köyden tunnun” eli ne lisäkiksit, josta itse köysifetisistinä bondagessa nautin. Samoin strategisesti sijoitettu köysi puristaa ihanasti rintoja ja sukuelimiä, tästä esimerkkinä perinteinen rintasidonta (breast/chest rope, mune nawa) sekä jalkovälisidonta (crotch rope, mata nawa). Subin voi sitoa myös erittäin tehokkaasti hyvinkin tukaliin asentoihin, ripustaa osittain tai kokonaan köysien varaan (suspensio) jne.
Köysien käytössä on tehokkuuden ja köyden tunnun lisäksi kyse myös estetiikasta. Sidonnat – varsinkin kokovartaloviritelmät – ovat kauniita, ja jokaisella Masterilla on oma käsialansa. Köysifetisisteille sitominen on juttu itsessään, eikä sitä välttämättä tarvitse yhdistää muuhun kurinpalautukseen tai seksiin. Käyttötarkoituksia on yhtä paljon kuin on köyseilijöitäkin, eikä oikeaa ja väärää ole tässäkään lajissa.
Köyden käyttäminen vie aikaa ja vaatii hieman taitoa ja kärsivällisyyttä. Tottunut tekee perussidonnat nopeasti, mutta jos on vähän aikaa käytössä tai haluaa subin kiinni alta aikayksikön (ja nopeasti irti), niin käsi/jalkaraudat tai muut kahleet toimivat nopeammin ja helpommin.
Köysistä
Köysiä valmistetaan sekä luonnonkuiduista (esim. hamppu, juutti, puuvilla, pellava, silkki) että synteettisistä materiaaleista. Luonnonköydet ovat yleensä kalliimpia, varsinkin valmiiksi käsiteltyinä, niiden huoltaminen vaatii enemmän aikaa ja vaivaa. Ne ovat myös karheampia, jolloin solmut pitävät paremmin, mutta köyden soljutus vaatii keskittymistä. Monille köysi-ihmisille luonnonköyden tuntu on kuitenkin Se Ainoa Oikea, ja täytyy myöntää, että harva asia on kauniimpi kuin perinteinen juutti paljaalla vartalolla.
Synteettiset köydet (esim. nylon, polypropyleeni, polyesteri, polyamidi) taas ovat rautakauppatavaraa ja näin myös halvempia, ja niitä on helpompi hoitaa. Itselläni on vahva whiterope-fetissi, ja mielestäni valkea köysi sopii erinomaisen hyvin yhteen vaatteiden ja asusteiden kanssa. Jotkut käyttävät veneköysiä hakoineen, jotkut kiipeily- tai muita teknisiä köysiä. Jokainen löytää oman suosikkinsa kokeilun jälkeen, ja eri tilanteisiin sopivat erilaiset köydet.
Luonnonkuituköyden käytöllä on vahva sijansa erityisesti Japanissa, missä perinteinen köysitaide kinbaku tai shibari (molemmat viittaavat eroottiseen sitomiseen köysillä). Käsitteitä käytetään lännessä hieman ristiin, yleisesti kaiketi shibari käsitetään sitomistaidoksi (craft of shibari), kinbaku taas sitomistaiteeksi (art of kinbaku). Shibari juontaa osittain juurensa hojojutsusta eli samuraiden köydenkäsittelytaidosta, jota käytettiin vankien käsittelyyn ja myös kidutukseen. Shibari-sivustoja ja -kirjoja löytyy englanninkielisinäkin vaikka kuinka paljon.
Sitomisesta ja solmuista
Varsinaiseen köysityöskentelyyn on mahdotonta antaa yleispäteviä ohjeita. Tietyt perusteet kannattaa opetella, niin homma käy sulavammin. Köyttä voi käsitellä monella tapaa, eikä aloittelijoiden tarvitse noudattaa nettiohjeita orjallisesti, mutta toisaalta ohjeet takaavat tehokkaan, turvallisen ja kauniin lopputuloksen. Vaikka ohjeet saattavat ensi silmäyksellä vaikuttaa monimutkaisilta, on kyse kuitenkin tarkoituksenmukaisesta toiminnasta.
Huolellisuutta tarvitaan joka vaiheessa, erityisesti alussa. Oikea kireystaso, tasainen kiristys, köysien oikea suunta ja kokonaisuuden symmetria (tai toimiva epäsymmetria jos sitä haetaan) ovat olennaisia. Jos alku menee pieleen, joutuu purkamaan paljon, joskus jopa koko setin. Joka vaiheessa kannattaa tarkastaa, että köydet eivät ole löysällä, mene päällekkäin, ovat sopivalla etäisyydellä toisistaan, menevät yli tai ali symmetrisesti jne.
Osa siteistä – esimerkiksi rintasidonta, josta on loistavat ohjeet tälläkin sivustolla – ei itsessään kiinnitä mitään, mutta se puristaa rintoja, antaa köyden tuntua, ”täyttää” vartalon pintaa köydellä ja antaa hyvän kiinnityspaikan jatkosidonnoille.
Sidontojen suunnittelun lisäksi voi halutessaan keskittyä myös solmuihin. Perussolmut, ainakin merimiessolmu, on syytä hallita, jotta sidonta pitää, on helposti avattavissa eikä muodosta tolkuttomia möykkyjä. Solmut voivat olla myös koristeellisia ja niiden avulla voi kikkailla ja kehittää omaa tyyliään. Esimerkiksi yhdysvaltalainen ammattilaiskaksikko Two Knotty Boys käyttää näyttäviä solmua tavaramerkkinään.
Yleensä käytetään 6–8 mm paksuista köyttä. Köyden pituus on myös asia, joka aloittelijaa askarruttaa. Jos on hakenut rautakaupasta 30 metrin vyyhdin köyttä, niin miten se pitäisi pilkkoa? Shibarissa käytetään 7 metrin pituisia köysiä, ja on yhden, kahden, kolmen tai useamman köyden tekniikoita: köyttä jatketaan lennosta. Myös ihmisten ympärysmitat luonnollisesti vaihtelevat, ja 8,5 metrinen köysi on osoittautunut suomalaiselle keskikokoiselle naiselle oikein sopivaksi. Voi tietysti käyttää eri tarkoituksiin myös eri pituisia pätkiä (ja sitten yrittää muistaa, mikä oli mikäkin). Köyden päihin tehdään shibarissa solmu, jotta jatkaminen onnistuu lennosta leivonpääsolmun avulla. Punos ei purkaudu, jos sen päättelee langalla, ja jotkut käyttävät teippiä tai muuta synteettistä materiaalia.
Ideaali olisi, että köysi olisi aina sopivan pitkä tarkoitukseensa, menisi riittävän monta kertaa tarvittavan kohdan ympäri, eikä yli jäävä pätkä olisi liian pitkä ja sotkeutuisi mihinkään. Hännät "päätellään", ja tässä taas näkyy hyvin Masterin käsiala. Monet pyörittävät päät niin, että niistä muodostuu arkaaisen tyylikäs punos, ja erityisesti karhealla köydellä tekniikka toimii. Päät voi myös sitoa jonnekin muualle ja tehdä näin lisäkuvioita. Valokuvatessa päättelyyn ja köysien järjestelyyn hurahtaa yllättävän paljon aikaa, koska viimeistelemätön työ muuten hienossa kuvassa harmittaa (ainakin perfektionistia).
Varoitukset
Köysi puristaa raajaa tai muuta ruumiinosaa ja näin ollen verisuonia ja hermoja laajemmalta alueelta kuin kahle. Monimutkaisessa sidonnassa puristus kumuloituu, ja paine keskittyy erityisesti niveliin ja niihin raajoihin, joiden verenkierto on asennon takia heikentynyt. Täysipäinen Master tekee subinsa jokaisen sidonnan sen verran löysäksi, että yksi sormi mahtuu hyvin siteen alle. Tätä tiukempia siteitä voi käyttää lyhyen aikaa, mutta jos köysissä on tarkoitus olla pitkään, ei kannata sitoa tosi tiukkaan ennen kuin sub tuntee hyvin omat reaktionsa.
Liiallinen tunnottomuus, pistely ja hermo- tai nivelkipu kertovat verenkierto-ongelmista, jotka voivat pahimmillaan aiheuttaa hermovaurioita. Tunnottomuuteen kannattaa reagoida mielummin liian varhain kuin liian myöhään, sillä purkamiseen menee hieman aikaa, ja kipu ja tunnottomuus pahenee sen sijaan että menisi ohi – tähän asteittaisuuteen perustuu hojojutsu kidutusvälineenä. Toki asennonvaihto voi auttaa. Hätätapauksessa tietysti sakset ovat välttämätön apuväline (pyöreäpäiset ensiapusakset eivät riko ihoa). Perusteellinen ja säännöllinen venyttely ja voimistelu auttaa aina ja parantaa sietokykyä, mutta kaikki eivät taivu ylinotkeisiin asentoihin, eikä kannata kuvitella pystyvänsä olemaan pitkään sidottuna samassa asennossa kuin ammattimalli studiokuvissa!
Trackback(0)
 |
tämän kommentin TrackBack URI
Eikös solmujen sijoittelullakin ole merkitystä siihen, millaisena sidottu tuntee sidonnan? 
