Jostain syystä elämä ennen vuotta 2010 tuntuu haalealta, vaikka ennen sitäkin kokemuksia ja muistoja on.
Jos nyt koitan muistaa noista jotakin yksityiskohtaisesti, niin ei onnistu - vaan päälimmäisenä nousee mieleen kaksi toisistaan poikkevaa mielikuvaa ja muistoa lähimenneisyydestä;
Tulin hyväillyksi raipalla ilman lyöntiäkään - hitaasti ja kaikkialta - kertakaikkisen nautinnollista - huh!
Toinen liittyy vieläkin vahvemmin sarjaan "eka kerta".
Sain sträpparin lanteilleni - se oli jotakin josta olin kyllä ajatellut ehkä pitäväni, mutten arvannut rakastavani sitä niin!
Näihin molempiin kokemuksiin liityy tietysti myös olennaisena osana vastapuoli - jos en olisi tiennyt ja tuntenut hänen nautintoaan, olisi omanikin jäänyt pieneksi tai olemattomaksi.

Se on ollut se hetki, kun on käynyt polvilleen Herransa eteen ja tarkoittanut sitä joka solullaan, sydämellään ja sielullaan.
Siihen astiset leikit, jossa polvisteltiin, kontattiin ja ryömittiin kyllä, eivät olleet mitään sen rinnalla.
Vasta siitä hetkestä alkoi tämä matka todella.

Eka kerta. En ollut koskaan aikaisemmin ollut tekemisissä bdsm:n kanssa kummemmin, paitsi että tiedostanut sen kiinnostavan, kunnes yksi ihana ystävä raahasi mut bileisiin (kiitoskiitoskiitos tästä). Ihan vaan katselemaan, että mikä on meininki. Lopputulos olikin että seuraavana aamuna olin sininen kuin luumupuu ja hymyilin euforisena kaksi viikkoa putkeen. Kaikki se julkinen häpeä ja ensimmäinen kosketus kivun kanssa ja kun kestinkin huomattavasti paremmin kuin pelkäsin ja oh. Olin vaan ihan onnesta sekaisin.

Toinen on kun kerran pääsin kepeillä hakattuna ihan ihmeelliseen transsitilaan kun kaikki muu vaan lakkasi olemasta. Aivan mieletön kokemus.

Mutta toivottavasti näitä mieleenpainuvia, upeita kokemuksia tulee vielä paljon lisää

Komppaan alicea ja little_myrtlea. Se ensimmäinen kerta ja hetki kun alistumisleikki muuttuu alistumiseksi.

Oltiin rajussa vaniljassa ja olin jo hetken kiemurrellut partnerini käsittelyssä joka rupesi menemään julmemmaksi mutta nautin siitä ja olinkin sitä pyytänyt. Muistan sitten koskettaneeni hänen kättä merkiksi että kipu alkoi olla liikaa ollakseen enää kivaa, ja oletin että hän lopettaisi. Mutta hän vaan tyyneesti poisti käteni, piti ranteestani kiinni katsoi suoraan silmiin ja jatkoi. Ja vielä näytti selvästi nauttivan ja kiihottuvan siitä että kärsin.

Varmaan eka kerta minulle kun joku ei tehnyt jotain mitä anelevin silmin kiltisti pyydän ja vielä mies?! Vihdoinkin! Itse tilanne oli siis melko epädramaattinen mutta minulla meni oma pikku maailmani siitä aivan ylösalasin ja valta suhteessa siirtyi täysin minulta pois. Ja siinä samassa kipu ei enää tuntunut ja en enää halunnutkaan että hän lopettaisi vaan että jatkaisi ja jatkaisi ja pitäisi mut vallassaan ja siinä kivassa sumussa ihan vaikka kuinka kauan.

Ja noin sivukommenttina että vaikka kunnolla sattuikin niin kipu ei ollut turvasanan arvoinen. Ei meillä tosin silloin vielä turvasanaa ollutkaan koska tuo oli D/s juttuihin vasta ensimmäinen askel.

Kyllähän se on se ensimmäinen sessio, jossa köysiä käytettiin. Muutenkin tunnelma siinä oli varsin muistettava.

Ne ensimmäiset eivät kamalan mieleenpainuvia olleet. Sen verran kovaa pyöri kovalevy, kun mietiskelin mitä teen ja mitenkä. Sen jälkeen taas, on niin monia hyviä hetkiä. Muistan ainakin kaikki parhaat ja pahimmat hetket. Mutta paras on aina se mitä tällä hetkellä suunnittelen. Siihen latautuu niin paljon kokemusta ja odotuksia nautinnosta.

Minä nyt vain katson eteenpäin, en kovin kauas mutta eteenpäin vahvasti.

Kyllä kait tämä koko aika skenessä on ollut yhtä mieleenpainuvaa asiaa ja prosessia.Tietysti se on ollut kaikkein tyrmäävin asia, että on tajunnut olevansa alistuva ihminen,vaikka on pyrkinyt siitä eroon raivoisalla vimmalla ja kylmällä päättäväisyydellä..Alistuminen "normielämässä" ja bdsm:ssä on ehkä sittenkin eri asioita ja tuottanut melkoista riiheä päässä ja miksei kropassakin,heh.

Tähän tarvittiin kyllä pari keskustelua, joissa tajusi,että on olemassa ainakin yksi ihminen, jonka kanssa oma konttauskin tuntuisi kunniakkaalta.Vaikka sitä on varmasti äärimmäisen kiltti ja lempeä luonne,alkaa kuitenkin herkästi johdatella asioita tai vaikka ei edes haluaisi niin, niin se vain tapahtuu.Vai onko se vain sitä, että pyrkii vaistomaisesti olemaan oman itsensä herra..
En ole oikein päässyt tuosta asiasta perille ja siinäpä on taas yksi mieleenpainuva asia varmasti kun sen käsittää. Sekin, että kuinka hyödyllistä ja tarpeellista on vatvoa asioita ikuisuudet mielessään, jos niissä jumittaa loppuelämänsä, kun vähintään puolet elämästä on jo valunut hukkaan turhanaikaisten asioiden parissa.(jmlt!)

Lisäys: On oikeastaan aika ahdistavaakin tajuta se, että itsessä on kuin onkin voimakkaana "hyvä" ja "paha" puoli. En ajattele niitä siinä mielessä kuin esim. kristinusko opettaa,sillä sen opetuksen olen jo käynyt läpi perusteellisesti. Tarkoitan sellaista voimakasta ristiriita, mikä siitä aiheutuu, kun luonteessa on tavallaan kaksi täysin vastakkaista hahmoa.
Varmaankin "pelatus" samantyyppisillä ihmisillä kuin itse olen, on se, ettei jaksa olla kuitenkaan loppumattoman kiinnostunut vain itsestään ja näin ollen jokin valokeilassa oleminen tai kritiikittömän ihailun kohteena oleminen ei kiinnosta vaan päinvastoin. Olisko se sitten sitä nöyryyttä tai jopa ihan silkkaa realismia.Suuruudenhullut ajatukset ovat poistuneet lopullisesti ja pysyvästi.

Ehkä tämä oli taas sarjassa totaaliset tunnustukset ja noloimmat sellaiset,mutta mieleenpainuvaa tämä on ilman muuta ollut,joten kai se tässä menee muiden joukossa.

Onhan niitä vaikka mitä hetkiä jotka ovat jääneet mieleen mutta kaksi asiaa ovat erityisen paljon mielessä. Ensimmäinen on eka oikea sessio kun pääsi ihan kunnolla alistamaan toista ja totesi että tämä on se oma juttu. Olin seuraavan kuukauden kun aurinko ja tuntui siltä kun kaikki palaset seksin suhteen ovat loksahtaneet paikoilleen.

Toinen hetki joka jäi mieleen oli ensimmäiset kinky bileet kun totesin olevani exhibionisti. Onhan sitä ennenkin ajateltu että se voisi kiinnostaa mutta sen illan jälkeen sen tiesi ja nyt sitä onkin leikitty vähän enemmän ulkonakin. Onpahan löytynyt oma panopaikkakin metsästä jossa on kiva näkymä kaupunkiin ja on tavallaan kaikkien nähtävällä jos vaan sattuu katsomaan mitä kivaa menoa siellä junatunnellin yllä on meneillään...

Ehdottomasti jokainen kerta kahden rakkaan D-ihmisen piiskattavana. Näitten sessioitten tunnelataus on aina ihan omaa luokkaansa. Jokainen onnistunut sessio on tosin ikimuistoinen

Ne ensimmäiset hetket ovat juurikin ne mieleenpainuvimmat minullakin, luulen ma. Joskin onhan toki niitä muitakin syvästi koettuja, isoja hetkiä... kuten vaikkapa ne ensimmäiset kinkybileet, kun fiilis oli kuin olisi kotiin tullut. Tai jokainen kerta, kun pääsee sitomaan naisvartaloa köysin hartaudella ja huolella, se on aina yhtä upeaa. Syvästi mieleen ovat jääneet myös ex tempore käyntiin lähteneet sessiot - ja se, kun minulta ensimmäisen kerran aneltiin piiskaamista nöyrästi eteeni polvistuen, raippaa minulle ojentaen. Ja voinko edes myöntää tätä kun on niin kamalan kliseistä, mutta syviten mieleeni ovat jääneet myös ne hetket, kun olen tuntenut vallan ja voiman virtaavan minussa niin voimauttavana että olen kokemuksen voimin jaksanut puurtaa arjen harmautta pitkään... Oih, tässä jää vallan muistelemaan kaikennäköistä ja huomaa, että hetkiähän on vaikka kuinka <3